INTIA 2014
Aika: 9 – 30.1.2014
Hotelli: Golden Tulip, Candolim, ****, 2012 rakennettu. Hotelli oli siisti ja kaikki pelasi. Ilmainen tallelokero, 2 litraa pullovettä päivässä ilmaiseksi. Paras hotelli jossa olemme Intiassa olleet. Henkilökuntaa oli enemmän kuin asiakkaita. Matkaa pääkadulle 500 m. ja 900m rantaan. Asiakkaista suurin osa oli intialaisia. Lähellä on ihan mukavia lintupaikkoja, joihin voi nopeastikin poiketa.
Matkatst: Tjäreborg
Lentoyhtiö Finnair, Airbus 321
Valuutta Rupia. 1 euro= 83 – 84,5 rupiaa, eli kurssi oli paljon parempi kuin aiemmin (n.60).
Valoisa aika: Valoa riittävästi kuvaamiseen n. 7.30 – 18.00
lmasto: Päivisin n.35 öisin 20, mutta ei niin hikistä kuin aiemmilla reissuilla joulukuussa. Jonkin verran tuulikin viilensi. Kertaakaan en hikoillut
kunnolla kuten aiemmilla reissuilla, mutta ei kuitenkaan pitkiä kävelyreissuja viitsinyt tehdä.
Ruokailu: Eri ravintoloissa pääkadun varrella pääosin. Useimmiten söin kanaa eri muodoissa. Ruoka ja juomat 400 – 900 rupian välillä molemmilta
yhteensä juomineen.
9.1 to Lähtö kotoa 3.30, sää oli tihkusateinen lämpötilan ollessa +4. Auton jätimme Lentoparkkiin. Kone lähti vartin myöhässä 7 aikoihin. Lento Kaukasusvuorten ja Persianlahden yli Sharjahiin, jossa välilasku. Välilaskun piti kestää tunnin, mutta ilmastointivian korjaus venytti ajan neljään tuntiin.
10.1 pe Laskeuduimme Dabolimiin 0.15, kentältä pääsimme lähtemään tuntia myöhemmin. Hotellille saavuimme kahden jälkeen, melkoisen rasittavan matkan jälkeen. Saimme huoneen 103, josta oli näkymä 5m:n päässä olevan toisen hotellin seinään.
Heräsin ennen seitsemää ja lähdin ulos etsimään lintuja. Läheltä löytyikin oikein mukavasti lintuja. Ison tien toisella puolen oli kuivahko pelto jonka reunapuissa istuskeli ruusukottaraisia, drongoja, sininärhi, taskuja, mehiläissyöjiä, maassa kirvisiä, tyllejä, lehmähaikaroita, hyyppiä, kurppia. Taivaalla leijui haara- ja bramiinihaukkoja. Kävelin vielä toiselle puolelle polkua kohti Narul-jokea.
Tulin aamiaiselle, joka oli mielestämme niukahko, tarjontaa oli mutta ei meidän makuun. Kysyimme respasta voimmeko saada toisen huoneen, saimmekin paremmalla sijainnilla olevan huoneen nro. 112 altaan kohdalta.
Huilailimme ja kävimme pääkadulla rahanvaihdossa, vaihdoimme kumpikin satasen. Tulimme takaisin, ja lähdin vielä lintuja kuvaamaan. 5. aikaan lähdimme syömään ”kylille”.
11.1 la Heräsin sekalaisesti nukutun yön jälkeen 7.30. Lähdin ulkoiluttamaan kameraa reiluksi tunniksi. Aamiaisen jälkeen istuskelimme parvekkeella, johon ei aurinko paista, kävimmekin viereisellä matalan rakennuksen kattoterassilla istuskelemassa,
14. aikaan olin sopinut taksikuskin kanssa Siolimin retken. Kuski ajoi outoa pitempää reittiä, mutta löysimme kuitenkin perille. Siolimissa kapea tie kulkee riisipeltojen läpi, siitä on hyvä kuvata lintuja, kunhan varoo autoja. Lintuja oli runsaasti, haikaroista mm. rakonokkia, pronssi- ja aasianiibiksiä, jalohaikaroita. Kahlaajia oli nyt vähemmän kuin pari vuotta sitten. Tulimme suorinta tietä takaisin. Retki maksoi 900, eli reilu 10 euroa.
Anja ei jaksanut lähteä pääkadulle, joten söimme hotellin ravintolassa.
12.1 su Ruokailun jälkeen kävin parturissa, joka maksoi 200R eli alle 2,5. Ostimme kaupasta munkkirommia 500ml 43%, hintaan 100R ja HoneyBee brandyä, 43% 750 ml pullon hintaan 150R, yhteensä siis 3 euroa!
13.1 ma Kävin aamulla joen toisella puolella mutta ei mitään mainittavaa löytynyt. Löysimme ruokapaikan jossa oli selkeät ruokalistat, sopivat hinnat, hyvä ruoka ja palvelu. Illalla pikku lenkki, mustapääkalastaja, luumupääkaija sekä idänmehiläishaukka uusina lajeina.
14.1 ti 1. hyvin nukutun yön keskeytti herätyskello klo 6.30. Menin ulos odottamaan taksia kun yli lensi piispahaikara. Isosta lehtipuusta lähti pieni pöllö, lienee brahmanpöllö. Tuttu taksi tuli ja vei minut Arpora Forestiin. Heti mentyäni kiviaidalta alaspäin alle 10 metriä huomasin pitan rapisteleman karheikossa! Melkoinen tuuri! Sain vielä pensaiden välistä kohtuullisia kuviakin vaikka oli vielä hämärää. Kiertelin tuttuja polkuja, näin mm. paratiisimonarkin, harmaapääbulbulin, joran, valkomeri- ja harjakotka. Kävin vielä Marinda Doudaran luona altailla, mutta siellä oli melko vaisua, tosin keisarikalastajasta sain hyvät kuvat. Kuskille annoin 800 eli vajaa kympin.
Aamiainen oli parantunut alkupäivistä, jopa Anjankin mielestä.
Pelasimme korttia parvekkeella kunnes lähdimme kartsalle syömään. Ruokailun jälkeen tein vielä pikku lenkin. Joka lenkillä saa aina jonkun hyvän kuvankin.
15.1 ke Aamupäivällä kävimme taksilla Mapusan markkinoilla. Ostimme lapsenlapsille tuliaisiksi vaatetavaraa ja itsekin jotain. 100. rupialla/kpl sain itselleni hyvälaatuisia t-paitoja.
16.1 to Aamulla 6.30 taksilla Carambolim Lakelle. Lintuja oli todella paljon, mutta suurin osa viheltäjäsorsia. Mutta varsin paljon myös sulttaanikanoja, muutamia kääpiösorsiä, pronssijassanoita, mustavästäräkkejä, käärmekauloja ja runsaammin jaavanmerimetsoja, yksi valkoposkitiirakin saalisteli. Järvi on iso ja miltei kokonaan kasvillisuuden peitossa että kaikkia ei kiikarilla näe.
Tien toisella puolella olevilla riisipelloilla ja kosteikolla oli valtavasti haikaroita ja jonkin verran kahlaajia, kuten pitkäjalkoja, liroja, valko- lampi- ja punajalkavikloja, muutama pikkukahlaajapääsky ja pikkusirri.
Tulin 10. aikaan aamiaiselle, maksoin kuskille 1200 eli noin 15 eur. Aamiaisen jälkeen istuksimme parvekkeella, kävimme uimassakin. Ruokailureissulla vaihdoin taas satasen rahaa, nyt sain 8300 rupiaa. Kiva kun on paksu nippu seteleitä taskussa.
17.1 pe Olimme altaalla yli puolenpäivän. Onneksi oli kameran sillä komea mehiläishaukka kierteli ihan yläpuolella. Lähdin käväisemään lähimaastossa, sainkin mukavia kuvia ruskohaikarasta ja turha mainita että haarahaukoista saa aina kuvia.
18.1 la Aamulla 7. aikaan taksilla Baka Hills’iin. Muistanko väärin, vai oliko ennen enemmän lintulajeja havaittavissa. Nyt näkyi lähinnä peruslajisto. Mukavia kuvia ainakin intiantaskusta ja purppuramedestäjästä ja intianlehvi’stä kaukaa . Riikinkukon ääni kuului sekä joitain kanalintuja vilisti polun poikki vuoren päällä.
Tulinen pippuripihvi päivälliseksi tuntuu vieläkin suussa.
19.1 su Allaspäivä. Pari valkomerikotkaakin liiteli korkealta yli muiden haukkojen joukossa.
Tavaksi oli vakiintunut lähteä pääkadulle 3. aikaan ruokapaikkaa etsimään. Illalla keitimme kahvit huoneessa. Illan vietimme pelaten korttia, ristikoita ratkoen, lukien tai minä katseli telkasta (68 kanavaa) krikettiä. Upea peli tuo kriketti.
20.1 ma 10 aikaan lähdimme tutulla taksilla Morjimiin. Rannalla ei näkynyt yhtään lintua, ilmassa, mutta kaukana lenteli muutamia lokki- ja tiiraparvia. Niinpä lähdimme takaisin ja poikkesimme Siolimin riisipelloilla, mutta ilmeisesti keskipäivästä johtuen sielläkin oli hiljaista.
Ruokailussa Anjalta lohkesi hammas kovissa ranskanperunoissa. Tulimme kämpille ja soitin oppaalle tilanteesta. 5 minuutin kuluttua hän soitti takaisin ja ilmoitti että pääsette heti hammaslääkärille, osoitteen hän lähetti tekstiviestinä. Taksi löysikin hammaslääkärin aivan heti. Hoitotilat ja laitteet olivat korkeaa tasoa, samoin lääkärin ja kahden avustajan ammattitaito. Hoidon hinta oli 1200 rupiaa eli n. 15 euroa!!! Erityiskiitos Emmi-oppaalle ripeästä toiminnasta.
21.1 ti Aamulenkillä löysin läheisestä lutakosta 4 kultakurppoa, jotka olivat hyvin suojautuneina ruovikon reunassa.
Muuten ei mitään mainittavaa.
22.1 ke Aamupäivä kului Mapusan markkinoiden ruuhkassa, ilma siellä on kovin tunkkaista, ilman saasteita, mausteiden ja kalan hajua.
Ruokailu Candolim Deck’issä jossa useimmin söimme.
23.1 to Aamiaisen jälkeen olimme pari tuntia altaalla vaikka ilma oli pilvinen, luin loppuun Seppo Jokisen kirjan. Kävin pääkadulla Internet-baarissa, jonka olemassaolon huomasin vasta eilen.
Kävin päivällä pikku kierroksen lähimaastossa, siperianlepinkäinen löytyi uutena lajina.
Suihkun jälkeen pääkadulle syömään, söimme kumpikin maukkaat kanapippuripihvit, a’ 250 rupiaa. Nyt jo Anjakin rupesi sopeutumaan eikä valittanut mistään.
24.1 pe Kolmannen viikon aluksi ajoin Arpora Fotestiin heti 7 jälkeen aamun koittaessa. Pittaa ei nyt löytynyt, mutta nuori mehiläishaukka istui puussa kuvausetäisyydellä. Huppu- ja tavallisen kuhaneittäjän sain kuvattua. Näytti siltä että linnut vaikenivat jo 9 jälkeen, joten tuonne on mentävä heti kun valkenee.
Pysäytin auton vielä MD:n takimmaisten altaitten luona ja menin tarkistamaan onko näillä altailla lintuja. Vesi oli alhaalla ja kahlaajia oli mukavasti, siperiankurmitsoita, tyllejä, vikloja, sirrejä ja haikaroita. En ollut pitkään koska oli kiire aamiaiselle. Päätin tulla uudestaan myöhemmin.
25.1 la Aamulla kävelin meren rantaan, ulapalla lenteli lokkeja ja muutamia tiiroja, mutta ei lähellä rantaa. Tullessa katselin rannassa olevista puskista lintuja mutta puskissa kykki enemmän aamupaskalla olevia miehiä kuin lintuja.
Aamiaisen jälkeen vetelehdimme altailla, ilma tuntui tänään melko hikiseltä.
26.1 su 10 euron taksimatka ensin Baga Hillsiin. Kävelin mukavan raikkaassa säässä polkua ylös ja mäen päällä molempiin suuntaan, mutta ei mitään uutta. Alas tullessa kuvasin puistosinisiepon puusta. Menimme siitä Marinha Dourada hotellin luona oleville taaimmille altaille. Sain kuvattua iloisesti laulavan sinipriinian. Kahlaajt eivät olleet nyt kuvausetäisyydellä. Ajatutin vielä Bagan kosteikolle, jossa pari piispahaikaraa istui kuivien puiden latvoissa.
Ehdin hyvin kymmeneksi aamiaiselle.
Päiväruuan jälkeen kävelin lähipellolla ja löysin ilokseni pari intianhyyppää.
27.1 ma Taivas oli ohuessa pilvessä koko päivän, mutta altailla oli mukava löhöä ja miettiä miten auton saa auki ja käyntiin Lentoparkissa. Toisaalta mietin että mikä täällä olisi ollessa, nyt kun olemme sopeutuneet.
Kävin illan suussa lähipelolla kuvaamassa luottavaisia nokitaskuja.
28.1 ti Taksilakon (?) takia päivän retki siirtyi seuraavalle päivälle. Altailta liukenin välillä lähimaastoon, liitohaukka istui langalla ja miltei polun kohdalla, joten sitä sai hyvin kuvattua, pääsin jopa kiertämään sitä. Palattuani altaille ja tarkkailtuani ilmaliikennettä huomasin valkomerikotkan muiden haukkojen joukosta. Iltakierroksella sain vielä kuvattua harmaakukastajan.
29.1 ke Aamulla lähdin taksikuskin kanssa eilen peruuntuneelle Chorao Islandin retkelle. Chorao on Mandovi-joen suuri saara, jonne on jatkuva lossiyhteys. Saarelle päästyämme oli vielä turhan valotonta usvan takia. Kuski ties paikan, pellon reuna, lintuja olikin paljon. Harjalintu, oranssiviherkyyhky, huppuviidakkoharakka, riikinkukko, paratiisimonarkki, intiantulitöyhtö ym. Oikein hyvä paikka ja saarella on varmasti paljon hyviä lintupaikkoja. Mutta paristakin syystä ei ollut aikaa käyttää kovin paljon. Ehkä seuraavalla kerralla? Olin jo kymmeneltä takaisin hotelilla.
Iltapäivällä kävin lähimaastossa, liitohaukka oli nyt pienemmällä pellolla kuin eilen.
Tuntuikin siltä että loma rupeaa loppumaan kesken, nyt kun tänne on sopeutunut.
30.1 to Lähtöpäivän aamuna vielä pieni kierros lähialueella. Nyt vasta sain kohtuulliset kuvat kukaalista aivan hotelin vastaanottoa vastapäätä olevalta viljelmältä.
Auringonottoa, tavaroiden pakkaamista, lepäilyä sekä syömässä käynti Foodlandissa ja suihkun jälkeen matkavaatteet päälle. Ostimme lisäaikaa huoneelle 17. asti, joten ei tarvinnut luovuttaa huonetta klo 12.
Linja auto haki ko 17, kentällä oltiin klo 19. Kone lähti 21.45. Pikku torkut ennen Sharjahia, missä tunnin jaloittelu terminaalissa painavan repun kanssa talvivaatteissa.
Kone ”landasi” Vantaalle 5.20. Auto lähti loistavasti käyntiin heti kun avainta oli laittamassa paikalleen. Kotiin ajoin -15 asteen kuulaassa pakkaskelissä ja pihassa olimme 7.30.
Intialaiset: Ystävällisiä, iloisia, ei ylpeileviä eikä nöyristeleviä. Heillä on ilmeisesti jonkinlainen kohtalon usko, he eivät vaikuta kateellisilta turistien hyvinvoinnista, kuten joissain maissa annetaan ymmärtää. Miehet tekevät lähes kaikki työt, mm. siivoojat ja tarjoilijat ovat pelkästään miehiä. Hyvin sympaattisia ihmisiä, useimmat tervehtivät iloisesti vastaan tullessaan.
Etuja Halpa maa, ystävälliset, mutta eivät liian ystävälliset ihmiset.
Hotelli oli yllättävän hyvä, paras Goan hotelleista joissa olemme olleet. Aamiainen oli riittävän monipuolinen.
Vaikuttaa hyvin turvalliselta, ei tarvitse koko ajan olla tarkkana että mitään ei varasteta tai joudu ryöstetyksi.
Vähemmän kerjäläisiä kuin Suomessa!
Ei rappari eikä hiphop nuorisoa, eikä 8 numeroa liian isoja farkkuja tai nekrulippiksiä, edes myynnissä!
Päiväruokailuun kului keskimäärin 600 rupiaa molemmilta yhteensä kerralla, eli noin 7 euroa.
Naan-leip ja lassi-juoma.
Haittoja: Pitkä 10. tunnin lento.
Lentokenttäkuljetus, autoissa surkea ilmastointi, ahtaat autot.
Viisumin hankinta, ylimääräinen vaiva ja kulu.
Liikenne, vilkasta, vasemmanpuoleista, ei suojateitä eikä liikennevaloja. Jalkakäytävät huonokuntoisia.
Likaisuus, jätteitä heitetään huolettomasti pois, eikä kukaan siivoa pois.
Ilma saasteista, etenkin Mapusan markkinat on pahin esimerkki.
Yhteenveto: Harmi että ei ollut matkaseuraa, yksin on hieman tylsää liikkua maastossa.
3 viikkoa tuntui alussa liian pitkältä, ajattelin miten saan ajan kulumaan. Puolivälin jälkeen rupesimme sopeutumaan, etenkin kun kuulimme että kotimaassa oli 20 astetta pakkasta. Mitä tekemistä kotonakaan olisi tähän aikaan vuodesta ollut.
Meillä ei ollut mitään terveysongelmia vaikka aika monilla näytti olevan vatsatautia.
Myöhemmin: Muutamia asioita tulee mieleen vasta hieman myöhemmin. Meillä oli ennen matkaa molemmilla pieniä terveyshaittoja, mutta matkan jälkeen niitä ei ole enää ollut, auttoiko lämmin ilmasto, vaikea sanoa. Loppujen lopuksi pitempäänkin olisi voinut olla. Saattaa kuitenkin olla että vielä joskus mennään, etenkin jos saamme hyvää matkaseuraa.