LOMAILUA JA LINTUJA BULGARIASSA.

Aika: 29.8-5.9.04

Paikka: Kultahietikko 15 km Varnasta pohjoiseen

Hotelli: Shipka, ihan kelvollinen, ilmaista live-musiikkia parvekkeella joka ilta lähibaarista.

Valuutta: 1€ oli 1,8 – 1,94 levaa

Lämpötila Mittareita ei näkynyt mutta ainakin 25 päivällä ja illatkin leppoisia.

Valoisa aika: noin 6.30 – 19.30

Hyvää: Halpaa, lämmin, puhdas vesi

Huonoa: Rap-musiikki, McDonalds, sisäänvetäjät ruokapaikkoihin, liikaa saksalaisia.

Hintaso: Pihvi, kala, kanaruoka 8- 12 levaa, pitza 5-8 levaa, olut kaupassa n. 1 leva, ruokapaikoissa 2-3 levaa. Litra viinaa 5 – 25 levaa. Viini 3- 12 levaa. Minihametyttö valtatien laidalta 20 levaa.

Palkkataso: 150 – 300 levaa/kk. Maaseudulla kovin omavaraista, kanoja, hanhia, sikoja, lampaita. Kasvit viljellään itse. Paimenet vahtii lammaslaumoja, aasi on yleinen vetojuhta. Mustalaistenkin on tehtävä työtä elääkseen, mm. vossikka ja aasi ja poniratsastuksen muodossa.

Miksi: Ei ole ennen käyty tässä maassa.

Lyhyt lentoaika 2h 45 min.

Halpa maa, sopii tällaiselle pers’aukiselle

Isot pojat on täällä nähnyt paljon lintuja

Yleiset linnut:

Varpunen , pulu, tali- ja sinitiainen, varis, harakka, närhi, keltajalkalokki, merimetso, räystäs- ja haarapääsky.

29.8 Su Kone lähti Helsingistä 15.35 ja saapui Varnaan 18.20. Matkatavaroiden odottelu hihnalle kesti yllättävän pitkään. Kuljetus hotellille 45 min. Majoittuminen ja pieni kävely lähialueella.

30.8 Ma Kierros rannalla, lokkeja, tiiroja, mustajalkatylli sekä merimetsoja pieniä parvia ja kalastelevia yksilöitä.. Parvekkeella odottelin tervetuloa - tilaisuuteen lähtöä kun näin ison parven isoja lintuja. Optiikka esiin, pelikaaneja pyöri noin parinsadan parvi. Pari kuvaa ehdin ottaa. Kävellessä varisten ääni kiinnitti huomiota, niinpä esiin tulikin komea vaalea mehiläishaukka varisten saattelemana. Taksikuski Suomi-paidassa tervehti iloisesti. Koska huhut kertoivat halvasta taksikyytistä, poikkesin jututtamaan miestä. Taksikuski Rosen puhui yllättävän hyvää suomea. Sovimme seuraavaksi aamuksi Pohjoisrannikon kierroksen Durankulak, Shabla ja Kaliakra 120 levaa (8.30 – 18.00).

31.8 Ti On räyhäkästä lähteä linturetkelle taksilla. Rosen oli kerran aikaisemmin käynyt tanskalaisen lintuharrastajan kanssa samoilla järvillä. Sovimme että aloitamme Durankulakkista joka on lähellä Romanian rajaa oleva järvi. Matkalla kuljettaja huomasi parven isoja lintuja ilmassa, auto seis ja kiikarilla havaitsin varsin ihmeellisen parven, 25 pelikaania ja saman letkan hännillä 10 merimetsoa. Ehdin jopa kuvata hätäpäissäni, harmikseni kameran säädöt olivat pielessä ja kuvat liian vaaleita.

Durankulakia oli kehuttu. Ajoimme rannassa olevan talon luo, isäntä aukaisi portin, laiturilta ei kuitenkaan näkynyt juuri mitään. Pohjoipään pelloilla harmaahaikaroita, lokkeja ja tiiroja, mutta ei minkäänlaisia vesilintuja. Ilmassa haukoista ruskosuo, varpus ja hiirihaukkoja. Västäräkkejä ja pikkulepinkäisiä runsaasti. Ajoimme vielä saarekkeeseen johtavaa tietä ja kävelimme saareen, josta ei sen paremmin näkynyt mitään. Kuhankeittäjää, turkinkyyhkyä, ruskohaikaraa ja merimetsoa lukkunottamatta.

Pettyneenä lähdimme takaisin kohti Shablaa. Nyt oli langoille ilmestynyt runsaasti mehiläissyöjiä. Niitä kuvatessa löytyi langoilta myös mustaotsalepinkäisiä ja muutama sininärhi. Sininärhi juoksuttikin minua pitkän matkan ennen kuin sain kunnon kuvat, oli vastavalossa ja lenteli aina edelläni pakoon.

Shablan järvellä sitten olikin elämää runsaasti. Kahlaajia, lokkeja, tiiroja, vesilintuja, kyhmyjoutsenia, harmaahaikaroita ja ruskosuohaukkoja. Harmi vain että lähes kaikki kaukana vastarannalla. Mainittakoon ainakin avosetti, pitkäjalka, mustapyrstökuiri sekä tundrakurmitsa. Kaikkia kahlaajia en pystynyt määrittämään, samoin vesilintuja ja uikkuja en suurelta osin määrittänyt. Simonov niminen bulgaarialainen lintuharrastaja kävi esittäytymässä ja antoi käyntikorttinsakin.

Ajoimme kuoppaista rantatietä Kaliakraan. Matkalla edelleen mehiläissyöjiä ja lepinkäisiä sekä taskuja. Harjalintu lennähti pellon laitaan, mutta lensi pois ennen kuin pääsin autosta ulos. En viitsinyt lähteä sen perässä paikallisen talon taakse. Kaliakra on komea niemi, siellä pesii karimetsoja, mutta en voi sanoa varmaksi nähneeni yhtään. Merimetsoja kyllä istui kivillä ja lenteli vettä pitkin. Niemessä oli runsaasti lepinkäisiä ja taskuja, määritin ja kuvasin myös nunnataskun, tosin siviilipukuisen. Kaiken lisäksi oli paahtava helle.

Paluumatkalla näimme runsaasti hiirihaukkoja, ruskosuohaukkoja ja pari naaraspukuista sirosuohaukkaa joista en tarkemmin saanut selvää. Muuten matka meni hyvin, mutta liian monta kohdetta näin lyhyelle ajalle.

1.9 Ke Välipäivä, aamukierros rannalla. Päivällä kävin meressä uimassa. Iltapäivällä lähdin ylös mäkeen Jockey clubin tiehaarasta. Yritin päästä mäen päälle, mutta polku muuttui niin tiheäksi ryteiköksi että käännyin takaisin. Alempana tammimetsikössä mitättömän puron reunoilla pari mustapääkerttua, punarintoja, tiaisia, puukiipijä sp ja mustarastas. Myös tikkojen ääniä kuului, sain näkyviin käpytikan, pikkutikan ja sekä vilaukselta myös kovaäänisen vihertikan. Närhet pudottelivat tammenterhoja niskaan.

2.9 to Vaimo pakotti Lomamatkojen ostosmatkalle Dobrichiin. Sosialismin mukaisista laatikkomaisista taloista koostuva kaupunki. Keskustassa runsaasti vaate- ja kenkäkauppoja. Rintaliivit 5 levaa, pikkuhousut 2,5. Ostin farkut 22 levalla, myös hyviä ja edullisia kenkiä ( 15 – 30 levaa) oli tarjolla. Eräässä liikkeessä tuttu taksikuski Rosen tuli tervehtimään, oli suomalaista porukkaa kuskaamassa. Kysäisin huomiseksi Burgasjärven matkan hintaa. Teimme sopimuksen.

Niin että miksi taksilla? Vuokra auto olisi n. 40 €/vrk (80 levaa) + polttoaine, valtaosa tienviitoista kyrillisiä. Kysypäs tietä maaseudulla tai kaupungissa paikallisilta!? Vaimokin epäili osaisinko perille. Lisäksi suomenkieltä hyvin puhuvan kuskin kanssa sai paljon muuta tietoa maasta. Niinpä siis taksi.

3.9 pe Lähtö heti aamiaisen jälkeen Varnan läpi kohti Burgasia. Tauko Goritsan kioskilla. Goritsa on vuoristossa olevaa tammimetsäaluetta. Pikakäynti metsässä tuotti useita pähkinänakkeleita. Burgasiin, ehkä yhden ylimääräisen mutkan kautta, kaksikaistaiselle tielle joka menee Burgasista etelään Burgasjärven rantaa pitkin. Sopivalta pysähdyspaikalta rantaan. Paikka olikin ihan hyvä, kapusta-, silkki-, harmaa-, ja rääkkähaikara, lokkeja, tiiroja, liejukanoja, pikkukahlaajia ja merimetsoja. Järvellä pelikaaneja, vesilintuja, nokikanoja sekä uikkuja. Pelikaani on onneksi niin iso, että siitä saa hyvän kuvan vähän kauempaakin. Kävin vielä parissa muussa kohdassa mutta ne eivät olleet niin antoisia.

Takaisin kohti Atanossovia. Järvi ja altaat ihan tien vieressä. Linnut-lehdessä kuvatulle Raptor watch pointille osuimme hyvin. Mutta petolintujen tarkkailuun ei ollut aikaa. Tällä puolen järveä ei näkynyt linnun lintua ellei lasketa ehkä 1000 kottaraisen parvea. Kaukoputkellä näin että linnut ovat kaukana toisella puolella, haikaroita, pelikaaneja, merimetsoja, sekä vesilintuja ja haukkoja. Yritimme katsoa mistä sinne pääsee, mutta kuskilla olevasta epätarkassa kartassa sellaista tietä ei ollut, eikä kiikarillakaan siellä mitään tietä näkynyt. Kuljettaja kysyi paikalliselta asukkaalta, mutta ei tämäkään tuntunut tietävän. Ajoimme eteenpäin jonkin matkaa, mutta sopivaa tiehaaraa ei tullut vastaan, joten päätimme lähteä Pomorieen. Pellolla oli sentään parikymmentä kattohaikaraa ruokailemassa.

Pomoriessä on päätien molemmin puolin isoja altaita. Mikäli altaiden linnuston aikoisi tutkia, pitäisi olla pari päivää aikaa. Kiertelin vaimon kanssa jonkin aikaa ja ajoimme eteenpäin päätietä, josta kävin tien toisen puolen altailla. Altailla oli kymmeniä silkki- ja harmaahaikaroita, kolme kapustahaikaraakin näkyvissä. Tiiroja, lokkeja, kahlaajia, uikkuja, vesilinnuista mm. parikymmentä ristisorsaa, merimetsot täälläkin riesana.

Paluumatkalla näimme runsaasti petoja ilmassa, pysähdyspaikalta satuin huomaamaan pellossa pomppivan pikkukiljukotkan.

Taas oli liikaa paikkoja yhdelle retkelle tai liian vähän aikaa. Mutta tulihan käytyä.

4.9 la Paikallispäivä, aamulla turhauttava rantakierros. Päivällä rinteessä jahtasin jälleen vihertikkaa, mutta vaikka sen pariin otteeseen näinkin, kuvaan se ei suostunut.

5.9 su Lähtöpäivä. Aamiaisen jälkeen rupesimme pakkaamaan. Mutta koska kiirettä ei ollut, sain luvan lähteä maastoon. Jospa se vihertikka nyt antautuisi. Rinteessä olevaa joutomaata tarkastaessani näin ison lintuparven pohjoispuolella. Kattohaikaroita valtava parvi oli tulossa. Eipä muuta kuin kuvaamaan. Isompia parvia tulikin 11 joista ensimmäisessä suurimmassa oli noin 1000 lintua. Myös petolintuja tuli mukavassa myötätuulessa. Niiden muuttoreitti kulki kauempana vuoren päällä, joten lajeja ei pystynyt tällä kokemuksella määrittämään. Muutamista voin sanoa että kotkalaji, samoin varpushaukkoja (sp), sekä kanahaukka joka ei mennyt muun muuton suuntaan.

Harmi kun en älynnyt lähteä aikaisemmin aamulla ja että piti lähteä kesken hyvän muuton pois.

Kone laskeutui Helsinkiin hiukan myöhässä n. 22.35, kotona kello 2.50.

Lopputulos

Matka sujui ilman ongelmia. Lintulajeja kertyi satakunta. Kun olin lukenut NETistä lintuharrastajien retkistä, odotukset olivat korkealla. Mutta kun kokemattomampi harrastaja kulkee vaimon kanssa, ei tietenkään samoihin määriin voi päästä kuin ammattilaiset. Tavoitteena oli kuvata mahdollisimman paljon, mutta moni kuvauskohde oli liian kaukana. Matkoihin kului yllättävän paljon aikaa, vaikka varsinaisia ongelmia liikenteessä ei ollutkaan. Jos olisin vuokrannut auton, matkoihin olisi kulunut vielä paljon enemmän aikaa. Voisin harhailla vieläkin jossain pohjoisrajalla.

Kultahietikko ei ole hyvä lintupaikka, kävelyetäisyydellä ei ole järkeviä kohteita, lampia, puroja tai peltoja, eikä ihan lähelläkään. Sunny Beach on lähellä Burgasia, Pomorieta ja Atanosovoa, menkää sinne jos menette.

Tarkemmat ajo-ohjeet pitäisi kysyä aiemmin paikoilla käyneiltä. Lintupaikoille pitäisi ehtiä heti aamun valjettua. Parempi jos mukana olisi useampi lintuharrastaja.

Mutta tulihan käytyä. Mitään terveysongelmia ei onneksi ollut.