YHDISTETTY LOMA- JA LINTUMATKA VARANGINVUONOLLE.

 

Alkusanat

Jokainen kunnon muslimi käy kerran elämässään Mekassa. Ilmeisesti myös kunnon lintuharrastajan täytyy käydä Norjassa Varangin vuonolla. Tänä vuonna tämä velvollisuus piti täyttää.

 

9.7.04 Pe Menomatka

Serkkuni Vesa, hänen elinkumppaninsa Raija, vaimoni Anja ja minä lähdimme aamulla kello 6 Savonlinnasta kohti pohjoista. Kiteelle, Joensuuhun, Kajaaniin ja siitä Kuusamoon. Kuusamossa yritin pikkusirkkua Junttilantieltä, mutta lyhyen pysähdyksen aikana sitä ei havaittu. Lounas huoltoasemalla ja menoksi. Matka jatkui Sallan ja Savukosken kautta Sodankylään. Yövyimme Saariselällä Vesan ammattiliiton luxuskelomajassa, missä kaikki mukavuudet. Poikkesimme Kaunispäällä katsomassa maisemia ja lintuja, joista löytyi pikkukuoveja ja kapustarintoja sekä kukkuva käki. Aamulla varhain ennen aamupalaa etsimme lintuja Kaunispäältä ja lähimaastosta, riekkoja ei vaan löytynyt. Ajelimme katsellen toinen toistaan komeampia kelo”mökkejä”, ja riekkoparvi löytyikin erään kelomökin pihasta!

 

10.7.04 La Norjaan

Aamupalan jälkeen auton nokka kohti pohjoista. Kaamasesta käännyimme itään kohti Näätämöä. Matkalla monia pikkujärviä, mutta ei vesilinnun vesilintua. Sevetin baariin piti sentään poiketa. Kuten aavistin, pieniä miehiä lempiharrasteensa parissa. Mutta kahvi oli hyvää. Näätämössä voi todeta EU:n rajavalvonnan tehokkuuden, ei minkäänlaista valvontaa! Rajan yli Neideniin, poikkesimme Pykeijassa. Jatkoimme kohti Varankipohjaa. Matkalla huomasin vanhan merikotkan kalliolla tien ja meren välissä. Kotka oli hankalassa paikassa kuvausta ajatellen, niinpä kotka häipyi ennenkuin pääsin kuvausetäisyydelle. Jostain vierestä lähti myös toinen merikotka. No.. ainakin merikotka tuli nähtyä heti alkumatkasta. Nessebyn kirkolla muutamia meriharakoita, punajalkavikloja, vesipääskyjä, haahkoja ja lokkeja. Vesisaaren läpi Ekkeröyhyn. Olin vuokrannut täältä pari kuukautta aiemmin kokonaisen talon. Puhelinsoitolla sain vuokraemännän avaamaan ovet ja esittelemään paikat. Talo oli noin 50 metriä rannasta, jonne ikkunoista oli hyvä näkyvyys. Talon löysin Internetistä, vuokraaja on Ekkeroy Feriehus, taloon sopii hyvin 3 perhettä, mutta lintuharrastajia voisi majoittua toistakymmentäkin. Talossa on suihku, sisävessa, jääkaappi, sähköhella, kahvinkeitin, TV, ruokailuvälineet sekä petivaatteet talon puolesta. Suositeltava asunto kohtuullisella etäisyydellä kaikista lintukohteista.

Majoituttuamme tutustuimme Ekkeroyn niemeen, lintuvuorella pesii runsaasti pikkukajavia mutta ei muita lintuja. Rannoilla on kuitenkin vesilintuja ja kahlaajia, vuoren laella pesii merikihu ja lammessa vesipääskyjä.

 

11.7.04 Su Hammingbergiin.

Olin suunnitellut tälle päivälle retkeä Vuoreijan Hornoyan lintuvuorelle. Ennestään tuttu Roni Väisänen Kajaanista oli ottanut selvää että sunnuntaisin kuljetus saarelle maksaa 300 kr kun se arkisin on 175 kruunua, päätimme mennä vasta maanantaina. Niinpä lähdimme aamulla ajelemaan kohti Vuoreijaa, jossa poikkesimme tutkimassa sataman sijaintia. Jatkoimme kohti maailmanloppua eli Hamningbergia. Matkalla näkyi runsaasti merikihuja, tietysti lokkeja, lapintiiroja ja haahkoja ja koskeloita suurina lauttoina. Mielenkiintoisten kuun maisemien kautta saavuimme Hamningbergiin. Parkissa olevasta suomalaisesta Citroenista arvelin että se voi olla Ronin. Pirautin ja niinpä hän sanoikin olevansa seurueineen niemessä staijaamassa. Olimme vuotta aiemmin tavanneet Savonlinnan Kompostilla, nyt siis täällä ja seuraavaksi varmaan ties missä.

Suulia lenteli yksitellen ja pikku parvina, mutta oikein julkaisukelpoista kuvaa en saanut. Kuvaus jäikin vähälle sillä omalla seurueellani oli kiire kahville paikalliseen kuppilaan. Tarjolla oli kahvia ja vohvelia itsepalveluperiaatteella. Hintoja ei näkynyt missään. Arvelin annoksen maksavan miljoonan, mutta baarin pitäjä totesi suomeksi että kaksi miljoonaa. No, 160 kr neljän annos eli kait yli sata vanhaa rahaa.

Poispäin ajettaessa näin merikotkan ilmassa vuoren päällä, kohta näkyviin tuli toinenkin. Hätäisesti sain jonkinlaisia kuviakin toisesta linnusta.

 

12.7.04 Ma Hornoya

Aamulla varhain kiertelin Ekkeroyn rantaa saaliina kuovisirrejä, punakuireja, pikkusirri ja runsaasti meriharakoita, tyllejä, suosirrejä, lapin- ja niittykirvisiä sekä punajalkavikloja. Tietysti lokkeja, rissoja ja haahkoja sekä koskeloita.

Kello 9 lähtee kuljetus Vardöstä Hornoyan lintuvuorelle. Tällä kertaa kumiveneellä, suolainen elämys sinänsä. Kampaus siinä kaupunkilaisrouvilta sekosi. Saari on väärällään lintuja, hyvä kun kaukoputken saa pystyyn. Lunneja, ruokkeja, karimetsoja, kiisloja kahta lajia, riskilöitä ja ruokkeja sekä pikkukajavia. Tietenkin myös lokkeja, sekä muutamia merikihuja lokkeja ahdistelemassa. Kirvisiä kolmea lajia. Kuvia saa hyvin ilman kaukoputkeakin. Liikkumisen kanssa pitää olla varovainen.

Parin tunnin jälkeen nousi vähitellen sumua. Naisedustajamme rupesivat ehdottelemaan lähtöä, sikäli kun linnut onnistuivat laskemaan jätöksiä heidän vaatteilleen. Eikä siinä muu auttanut, seuraavalla veneellä pois. Onneksi kuvat kaikista lajeista oli jo otettu. Kumiveneen kuljettaja onnistui kastelemaan meidät pahanpäiväisesti haalareista huolimatta. Loppupäivänä kuvailin merikihuja lennosta Ekkeroyn laella, linnuilla luultavasti poikaset jossain piilossa, koskapa hyökkäilivät kohti.

 

13.7.04 Ti Sadepäivä

Yöllä oli alkanut sade, ja tuuli oli varsin kova. Aamupäivä menikin kämpillä. Puolenpäivän aikaan lähdimme Vesisaareen kauppaan. Matkan aikana havaitsimme runsaasti vesilintuja, lokkeja ja eräässä lahdessa kahlaajia, tosin jo ennestään havaittuja lajeja. Vesisaaressa poikkesimme niemessä olevalle lammelle, jossa oli todella paljon vesipääskyjä. Pusikoissa hyppi useampia sinirintoja. Tuulen takia kuvauksesta ei tullut mitään. Illemmalla sää parani, kävin vielä lintuvuorella kuvaamassa kajavia ja mäessä kihuja.

 

14.7.04 Ke Suomeen

Siivosimme asunnon ja lähdimme kohti Suomea. Jossain Jakobselv´in kohdilla tapahtui seuraavaa:

Raija sanoi: ”tossa oli joku haukka!”

Johon me miehet epäluuloisina: ”oliko?”.

Raija: ”oli, sellane ruskee!”

Miehet epäluuloisina: ”käännytäänks takasin?”. (Parina aikaisempana kertana kääntymisen aiheutti varis tai räkättirastas!)

Raija: ”käännytään!”

Käännyttiin takaisin, ja varovasti eteenpäin.

Naiset: ”tossa se on, kattokaa ny!”

Miehet: ”en minä näe, enkä minä.”

Naiset: ”ei sinnepäin, kun tonne takapäin!”

”Merikotka!!”

”Aja eteenpäin, ei tässä voi nousta autosta”

Onneksi hiukan edempänä oli sivutie jolle voitiin ajaa, varovasti suojan puolelta ulos, putki takakontista ja kuvaamaan. Kymmenkunta kuvaa onneksi ehdin ottaa ennen kuin kotka lähti.

Matka jatkui hyvillä mielin kohti Utsjokea. Varangebotnissa ostimme lopuilla (9) kruunuilla bensaa. Rajavalvontaa ei taaskaan ollut, joten maahamme voi tulla täysin vapaasti kuka tahansa. Utsjoelle, josta Tenon vartta kohti  Karigasniemeä. Todella upeat maisemat, suosittelen!. Karigasniemellä poikettiin Ailigakselle, vaan eipä löytynyt kiirunoita, sinirintoja ja kapustarintoja kylläkin.

Kaamasessa poikkesimme syömään todella hyvän aterian. Paikallinen kaljaveikko kyseli mistä olen kotoisin. Kun sanoin olevani Savonlinnasta, totesi tämä osaa ottavasti: ”Jonkunhan sielläkin on asuttava!”.

Siitä sitten Saariselälle yöksi.

 

15.7 To Kotiin

Nousin ensimmäisenä ylös ja saman tien lähdin tutkimaan lähimaastoa. Löysinkin metsiköstä pari lapintiaista. Digiscooppaus ei luonnistunut, mutta sainpa jonkinlaisen kuvan käsivaralta. Kello kuuden aikaan olimme jo lähdössä etelään. Matkalla näimme porojen lisäksi naarasteeren ja metsopoikueen. Turhia taukoja emme nyt pitäneet. Savonlinnaan saavuimme 1000 km ajon jälkeen noin klo 19.

 

Loppulause

Matka onnistui hyvin, mitään ongelmia ei ollut. Matkaa kertyi noin 3200 km. Lintulajeja olisi voinut nähdä enemmänkin jos joukko olisi koostunut pelkästään lintuharrastajista. Norjassa emme poikenneet lainkaan sisämaahan. Lintulajeja Suomen puolelta kertyi 63, Norjasta 62.