GAMBIA JA SENEGAL

Aika:              9-23.11.2006.

Matkustus:     Matkanjärjestäjä Tjäreborg, lentoyhtiö My Travel Tanska.

Miksi:             Gambia on kuuluisa monipuolisesta linnustostaan. Maa on ystävällinen ja turvallinen.

Valoisa aika:   7.00 – 18.30

Lämpötila:      Lämpötila joka päivä yli 30 astetta, mittareita ei tosin näkynyt. Joku sanoi nähneensä jossain päivälukeman 37 astetta. Myös yöllä lämmintä reilusti yli 20 astetta. Vesipullo piti olla aina mukana.

Raha:             Dalasi, 1euro oli 33 dalasia, 100 dalasia n. 3 euroa.

Valmistelut:     Ostin noin kuukautta ennen lintukirjan Birds of the Gambia and Senegal (Barlow ja Wacher). Tutustuin lintuihin ja hain suomalaiset nimet netistä. Sähköpostitse sain arvokasta tietoa Gambiassa retkeilleiltä Sampo Kuntulta, Mikko Oivukalta ja Arto Laaksolta. Otin ennalta yhteyttä paikallisiin lintuoppaisiin ja tein sopimuksen Mustafa Jassaman kanssa. Kaukoputken päätin jättää kotiin koska kannettavaa oli muutoinkin liikaa. Ihan hyvä ratkaisu, enpä olisi putkea tarvinnutkaan. Otin kotoa litteä taskumatin, jossa oli vaivaton kuljettaa vettä lähiympäristössä kulkiessa.

Linnut             Lintuja on runsaasti joka paikassa, huppukorppikotkia istuskelee puissa ja kaartelee päivisin joka puolella. Linnut ovat yllättävän kesyjä, useimmat melko värikkäitä ja useat vieläpä kovin äänekkäitä.

8.11 Ke         Lähtö kotoa n. klo 12. Tauko Kuortissa. Majoitus Holiday Inniin, käynti pojan kotona Lauttasaaressa.

SENEGALIN KIERTOMATKA

9.11 To          Ylös klo 4.30, aamiainen hotellissa, lähtö kentälle 5.30. Kone lähti ajoissa 7.15. Välilasku Teneriffalla vei vajaan tunnin. Laskeutuminen Banjuliin klo 15 aikoihin. Tukahduttavan kuuma ja kostea ilma sekä ahneet kantajat vastassa. Jo kentällä näkyi lehmähaikaroita sekä korppikotkia ilmassa ym. lintuja. Ajo hotellille vajaa puoli tuntia, puhelinlangoilla näkyi sininärhiä ja kyyhkysiä.

Majoitus Kololissa  hotelli Mansea Beachiin. Hotelli ei ollut kaksinen, mutta pihasta ja lähistöltä ehdin vielä kuvamaan useita lintulajeja mm. huppukorppikotkan ja senegalin kukaalin.

10.11 Pe        Lähtö kiertomatkalle heikohkon aamiaisen jälkeen, toinen matkalaukku ja arvoesineitä jätimme matkatoimiston tiloihin. Ajo Banjulin satamaan, josta lautalle yli Barraan. Lauttamatka kesti liki tunnin, ilmassa näkyi räyskiä, pikkutöyhtötiiroja, harmaapäälokkeja, merikihuja, kalasääski ja tietysti huppukorppikotkia. Barrassa kävimme englantilaisten vanhassa linnoituksessa Fort Bullenissa. Ajo Senegalin rajalle, jossa passintarkastus kävi nopsasti, mutta jotain ihme sotkua kuljettajan papereissa (näin kerrottiin), jonka johdosta odottelimme yli 2 tuntia. Ajo Toubacoutaan jossa majoituimme mukaviin viidakkomajoihin. Täällä olisin mieluusti ollut toisenkin yön. Ruokailu jonka jälkeen ehdin kierrellä lähimaastossa ennen jokiristeilyä. Saloum-joen suistossa näimme mm. satoja satoja lehmähaikaroita, kymmeniä riuttahaikaroita, goljathaikaran, kotoisia kahlaajia sekä kiljumerikotkan, mutta turhan kaukaa. Vielä iltaruokailu, paikallista rumpuesitystä emme enää jaksaneet katsoa.

11.11 La        Aamiaisen jälkeen veneillä oikaisu Saloum-joen suiston läpi Ndaganeen. Avoimilla veneillä piti matkan kestää n. 3 tuntia, mutta kestikin paahtavassa helteessä yli 5 tuntia. Alkumatkasta kapeampia uomia joten lintujakin näkyi kivasti, mm. satulanokkahaikara, mutta turhan kaukana lietteellä. Kalasääskiä näkyi yllättävän paljon, tiiroja sekä mehiläissyöjiä, mutta vain pari petolintua näkyi kauempaa. Tuskastuneina saavuimme Pelican-hotellille syömään. Ajoimme Salyyn, matkalla auton ikkunasta näkyi runsaasti haikaroita mm. pyhä iibis. Majoitus ihan siedettävään  Savanna-hotelliin.

12.11 Su        Aamulla lähtö kohti Dakaria. Ajoimme suoraan satamaan josta lautalla Goree-islandille. Siellä on aikanaan pidetty orjia ja lähetetty Amerikkaan. Tutustuimme orjien säilytys vankilaan. Kiertelimme saarella ja söimme ateriaksi kuivahkoa kalaa. Jonotimme lautalle ja ajoimme hotellille joka täälläkin oli nimeltään Savanna, ihan kohtuullinen tasoltaan. Illalliselle ajoimme vietnamilaiseen ravintolaan, jonne osuimme muutaman harhaan ajon jälkeen. Vietnamilaisia ei näkynyt, himmeä henkilökunta oli kuin Speden rautakaupasta. Mikään ei oikein toiminut. Ruokajuomat piti maksaa itse, mutta henkilökunnalla ei luonnollisesti ollut vaihtorahaa. Varsin yleinen ilmiö koko matkan ajan. Pääsimme kuitenkin hotellille jo 23 aikoihin vaikeuksista huolimatta.

13.11 Ma       Aamulla lähtö Saint Louisiin joka lähellä pohjoisrajaa. Pysähdyimme Pink Lakella. Pikainen tutustuminen suolan nostoon ei kiinnostanut, kahlaajat kyllä. Matkalla ei tietysti ollut Veijo Esson baareja vaan piti käyttää bush-toiletteja. Lisäksi tutustuimme paikalliseen ”maanviljelijän” kotiin. Ilmeinen pienviljelijä koskapa vain kaksi vaimoa, minulle on yhdessäkin liikaa. Saint Louis on isohko kaupunki, jonka keskusta on saaressa. Hotelli oli vanhassa kerrostalossa, saimme onneksi huoneen kattoterasilta. Huone olikin iso ja viihtyisä, toisin kuin muilla, joilla oli pieni koppero. Illallisella vaihteeksi kalaa.

14.11 Ti         Ajo noin 60 km:n päässä pohjoisessa sijaitsevalle Djoufdin luonnonsuojelualueelle. Matkalla näimme jopa pahkasikoja. Luontokeskuksesta meidät ohjattiin muutaman kilometrin päässä olevaan venesatamaan. Satamassa oli pelikaaneja, haikaroita ja merimetsoja. Veneristeily kesti noin 2 tuntia. Linnuista oli esillä pelikaanit, 3 eri merimetsolajia, kymmenkunta haikaralajia sekä afrikan jassanoita. Lopussa vielä eräässä lahdukassa naamioviheltäjäyhdyskunta. Ei siis kovin monipuolista. Palatessa luontokeskukseen näin komean haikaran tien lähellä, kuski pysähtyikin kun nostin kovan äläkän. Sainkin auton ikkunasta kuvattua tuon afrikan ibiksen. Ateria luontokeskuksessa. Turkulainen matkailija meni vessaan istumaan, yllättäin koko pönttö kaatui paskoineen päivineen. Jotain hauskaa sentään. Ehdin vielä katsella ympäristöä, jossa näkyi kahlaajia ja haikaroita. Pikkukahlaajia en päässyt tunnistusetäisyydelle, haikaroita mm. afrikan kapusta-, pikkujalo-, varjostaja- sekä runsaasti silkki- ja lehmähaikaroita. Täällä olisin viihtynyt pitempäänkin, mutta porukalla oli kiire paskaiseen kaupunkiin. Tässä maassa kaikki asutuskeskukset olivat tosi likaisia, kaikki jätteet kaduilla, autoista nousee paksu musta savu.

15.11 Ke       Kuivan aamupalan jälkeen lähtö takaisin kohti etelää. Ajoimme eri reittiä kuin tullessa, Kebemer, Touba, Diourbel, Kaolack. Tien varressa ruokailevat korppikotkat olivat piristävä lisä matkaan. Kuski älysi pysäyttää ihan itse. Majoituimme Kaolack-nimiseen kaupunkiin. Ehdin kierrellä järven rannalla jossa oli tuttuja lokkeja, kahlaajia ja muutamia haikaroita. Ruokana oli yllättäen kalaa. Hevoskärryajelu kaupungilla, ihme että olemme hengissä. Käynti basaareissa ei kyllä kiinnostanut pätkääkään.

16.11 To        Koko reissun surkeimman aamupalan jälkeen ajoimme kohti rajaa. Passintarkastus kävi nopeasti. Rahanvaihto rajalla tuotti runsaasti persnettoa. Tästä tein valituksen matkatoimistolle, koska en voi ymmärtää miten oppaat ohjaavat majaan jossa ei näy mitään vaihtokursseja eikä annettu mitään kuittia!  Ajo Barraan jossa jouduimme odottelemaan lauttaa pari tuntia. Tuskastuttavan odottelun jälkeen pääsimme lautalle, joka ihme kyllä pysyi pinnalla Banjuliin asti. Ajo kohti Kololia, matkalla pysähdyimme syömään, nyt olikin noutopöytä tarjolla. Haettiin matkatoimiston tiloista säilytetyt laukut ja arvotavarat. Matkalaisia ”pudotettiin” eri hotelleihin, ja lopuksi meidät Sunbeach-hotelliin Cape Pointiin. Anja ei hyväksynyt meille ensin tarjottua huonetta, jonka terassilta näkyi vain muutaman metrin päässä oleva pensasaita. Pienen tappelun jälkeen sain vaihdettua huoneen 205 numeroksi 417.

GAMBIA

Hotelli:           Sunbeach, sijaitsee Cape Point niemen nokassa. Huoneet yhdessä tasossa. Palvelu hyvää, buffetaamiainen ihan riittävä. Päivän ruoka-annokset 5-10 euron väliltä.

17.11 Pe        Buffetaamiainen olikin melko monipuolinen. Syötyämme lähdin käppäilemään ja tutustumaan lähimaastoon. Rannalla Banjulin suuntaan on  Calypso ravintolan lähellä pieni lammikko, jossa lokkeja, pikku haikaroita ja kirjokalastajia. Asuntoalueen jälkeen joutomaata, riisipeltoja, kauempana joki jonka reunoilla mangrovekasvustoa ja kovapohjaista lietettä. Vaikka täällä ei liene Gambian parhaat lintupaikat, niin kyllä joka kierroksella aina uusia lajeja löytyi. Yllättäin ruohikon läpi menevällä polulla käppäili kannusfrankoliini, mutta hätäpäissäni en saanut siitä kuvaa kuin perspuolesta sen lähtiessä suojaan.  Söimme yhdessä hotellin ravintoloista pizzat, kotoisiin hintoihin.  Myöhemmin kiertelin lähimaastossa kuvaamassa pikku siemensyöjiä.

18.11 La        Kello 8 Mustafa Jassama oli portilla vastassa kuten olin edellisenä iltana puhelimessa sopinut. Ajo paskaisen ja savuisen Serrekundan läpi Abukon luonnonsuojelualueelle. Abuko on todellisessa viidakossa, alueelle on tehty luontopolku ja 3 (tietääkseni) lammikkoa, joista suurimmassa jopa lintutorni, pienemmissä piilokojut. Isomman lammen luona viivyimmekin pitempään. Vasarapäähaikarat tekivät pesää, lisäksi näkyvissä koboltti- yö ja rääkkähaikaroita, keisarikalastaja, harmaasininärhi, vihertöyhtöturako, sekä palmukorppikotka ym.

                      Tosiasiasiassa Abukosta odotin enemmän, kuvittelin sen luonnon olevan monipuolisemman. Mutta hyvä näinkin. Toisaalta varmaan joka käyntikerralla täältä voisi löytää uusia lajeja.

Mustafan sähköpostiosoite on: mustaphakassama@yahoo.com

19.11 Su        Aamusella vaimon kanssa kävelyä, mm. Botanic Gardenissa, missä mm. isopunarastas. Päivällä pitkä lounas, Pirkko tarjosi kuohujuomaa köyhille susirajan ihmisille. Illemmalla kävin kuvailemassa sininärhiä joutomaalta, pari onnetonta ”lintuopasta” lyöttäytyi mukaan, mutta he olivat enemmän tiellä kuin hyödyksi. Iltapäivällä Punkaharjulaiset Kotusta poikkesivat tervehtimään meitä.

20.11 Ma       Tärskyt Mustafan kanssa. Ajoimme nyt Kotun sillalle, josta kuvasin kyyryhaikaran ja sahelin paksujalan. Kotun sillalla on useita oppaita, ilmeisesti paikkakunnat parhaat löytyvät täältä. Kävelimme maastossa mm. palmukorppikotka, rosvohaukka, loimuseppä, kutojia ym. Kävimme tietysti jätealtailla, jonne maksu oli 10 dalasia, ja josta sai jopa kuitin! Altailla kotoisia vikloja, pitkäjalkoja ja kymmenkunta pikku-uikkua. Tarkoitus oli käydä vielä Golf-kentällä, mutta vaimo ei helteen takia enää halunnut sinne lähteä. Mustafa on hyvä ja lintuja tunteva opas, rauhallinen ja asiallinen, ehkä hiukan laiskan oloinen. Myöhemmin käpöttelin yksin, sillalta jossa on pyykkäripatsas ja löysin langalta keisarikalastajan. Törmäsin myös Tamperelaiseen Hannuun, hänen kanssaan onnistuimme pääsemään ”oppaista” eroon.

21.11 Ti         Lähdimme Hannun kanssa taksilla Kotuun. Opas liimautui sillalta mukaan, koska oli niin mukavan ja asiantuntevan oloinen annoimme hänen toimia oppaana. Kuljimme osin eri reittejä kuin Mustafan kanssa. Oppaan nimi oli yllättäin Mamadou W Jallow, olin jo kuullut Suomessa hänestä, mutta sähköposti hänelle tuli bumerangina takaisin. Tässä toimiva osoite: mamadouwj@yahoo.co.uk Mamadou yritti etsiä sitkeästi akaasioista pöllöä, joita niissä usein on päivälevolla, ei vain löytynyt. Onnistuin kuvaamaan nuoren rosvohaukan sekä puusta että lennosta. Annoimme oppaalle pari sataa mieheen. Ruokailun jälkeen hortoilin yksin lähialueella, jossa useampia tundrakurmitsoita, meriharakka, riutta ja lehmähaikaroita ja pari mustapyrstökuiria, pitkäjalkoja sekä yli 200 räyskää. Tullessa sain huonon kuvan naamiokyyhkystä.

22.11 Ke       Lähdimme Hannun kanssa kävellen Fajadan Golf-kentälle, jossa kuulemma on monenlaisia lintuja. Golf-kenttä rajoittuu etelästä Kotun jokeen. Matka oli ehkä pitempi kuin kartasta näytti. Paikka ei näyttänyt kovin lupaavalta, mutta vihersäihkyjä, kirjotoko, punanokkatoko ym. pientä. Mukaan liimautui joku mailapoika, joka ei kovasti lintuja tuntenut, mutta yritti etsiä puista pöllöjä, joita kuulemma lentelee iltahämärissä useampia. Epäilimme että poika näkee lepakoita, jotka ovat saman kokoisia, jos ei isompia. Joen rannassa oli runsaasti hyyppiä, pikkukuoveja, ja naamioviheltäjiä. Taksilla takaisin, Gambiassa kaikki autot ovat takseja.

23.11 To        Lähtöpäivä, aamupalan jälkeen lähdin vielä täyttämään kameran loppuja muistikortteja. Ei mitään mullistavaa. Huoneen luovutus kello 12, auto haki 13.15. Kone lähti ajoissa klo. 16.35, Teneriffalla välilasku. Pikku torkut koneessa. Vantaalle kone laskeutui etuajassa klo. 3.45, taksilla hotellille ja kotimatka alkoi klo. 4.15. Kuortissa kahvit ja tankkaus, pienessä vesitihkussa (+5 astetta) oli onneksi hyvä keli ajaa. Kotona klo 8.30. Sellainen tapaus.

Kuvaus:          Kuvia tuli napsittua noin 600, mutta kuten normaalia, suuri osa niistä on jo poistettu. Kuvaussää oli hyvä koko ajan, useat linnut ovat yllättävän kesyjä kuvattavia. Koska kameran muistikortteja oli rajallinen määrä, kuvausta piti rajoittaa, vain muutama kuva kohteesta. Osittain käytin RAWin asemasta Fine asetusta muistitilan säästämiseksi. Seuraavalla kerralla otan tietokoneen mukaan, jotta voin katsella kuvat heti paikan päällä tietokoneen näytöllä ja kuvata runsaamman määrän.

Uusinta:          Nyt on kokemusta, voin lähteä oppaaksi, jos joku maksaa kulut. Hotelli kannattaa ottaa Kotun tai Kolilin alueelta esim. Senegambia lienee parhaalla paikalla. Ehkäpä otan seuraavaksi halvan äkkilähdön jos…

Oppaat:          Paikallisia oppaita löytää netistä esim: http://www.gambiabirds.org/Gambian%20Bird%20Guides.htm. Mutta myös hotellien edessä on viralliset opastuskeskukset, oppaiden tasosta ja taksasta vaikea sanoa mitään. Kotun sillalta ilmeisen hyvätasoiset oppaat saatavilla.

Ihmiset:          Ihonväriltään himmeimpiä Afrikasta. Iloisia ja ystävällisiä maanvaivaksi asti. Aina oli joku liimautumassa matkaseuraksi, mutta aina niistä eroon pääsi.

Turvallisuus:    Maassa on turvallista liikkua jopa pimeällä. Villipetoja ei ole, vaikka hotellialueen tuntumassa mitättömässä lätäkössä Ravintola Calypson lähellä oleili 1,5 metrinen krokotiili. Pieniä ja metrisiäkin liskoja vilisee joka puolella. Käärmeitä en nähnyt.

Lintulajit:        Senegal 106, Gambia 115, Eri lajeja yhteensä 142, uusia lajeja 82. Enemmän odotin haukkalajeja samoin pääskysiä, mutta kokonaismäärä sitä luokkaa mitä odotinkin.

Lopuksi:         Miksi meidän valkoisten pitää yrittää ajaa sivistystä näihin maihin. Ihmiset täällä ovat paljon onnellisemman ja välittömämmän tuntuisia kuin länsimaissa. Mihin he tarvitsevat korkeampaa elintasoa, ainakaan näissä maissa ei nälkiintyneitä ihmisiä näkynyt. Sopiva maa EU:hun siinä kuin Turkkikin.

Positiivista Televisiosta ei tullut Kauniita ja rohkeita, ei Salattuja elimiä, eikä näkynyt Paavo Lipposen yrmeätä naamaa.

Parasta Kun saa rauhassa kulkea luonnossa kiikarin ja kameran kanssa, se on elämän suurimpia nautintoja. Jos vielä saa kuvattuakin kauniin linnun, se vastaa jo vaikka mitä.